lauantai 13. tammikuuta 2018

Tyylinsä kullakin

Ei se ole väri vaan se liike, se sanoo. Sen tuntee ajelehtivan pari askelta perässä. Tai edellä. Leijuu liikkumattomin siivin. Makaa ruohikossa. Kuvana pullon kyljessä. Äänensävynä sanassa.

Likaisessa kädessäään kolikoita ojentaa ja katsoo silmiin. Ruskeat punaisissa raameissa. Niihin johtaa sateenkaari. Yksivärinen, vaakalaudoista rakennettu ja päästään poltettu. Tuolle puolelle ei olisi ollut asiaa.

Joka askeleella syntyy ruumiita, kaksihaaraiset kielet lipovat kaikkialla. Taukoamatta se pieksee ilmaa ympärillään, vaahtopäihin asti ulottuu. Jatka tai kuole.

Katse painuu kiinni. Sielunsa paholaiselle myynyt, takaisin ei voi pyytää.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti